Sancy
Sancy on timantti. Sen paino on 55,23 karaattia ja se on väriltään keltaiseen vivahtava ja muodoltaan kuin persikan kivi.[1]
Timantti löydettiin Intiasta 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa Golcondan kaivoksista.[2] Sen osti vuonna 1570 Konstantinopolista eli Istanbuliin ranskalainen aatelinen Nicolas Harlay de Sancy, joka oli Ranskan kuningas Henrik III:n suurlähettiläänä Turkissa. Sancy lainasi timantin kuningas Henrik III:lle ja Henrik IV:lle,[1] jotka käyttivät sitä kruunujensa koristeena.[2]
Timantti myytiin miltei hiomattomana kuningatar Elisabet I:lle ja se siirtyi sittemmin skotlantilaiselle Stuart- suvulle. Kun kuningas Jaakko II pakeni Englannista Ranskaan vuonna 1688.[1] Toisen tiedon mukaan Nicolas Harlay de Sancy myi timantin vuonna 1601 Englannin kuningas Jaakkko I:lle.[1]
Timantti päätyi kardinaali Jules Mazarinin haltuun. Hän jätti kuollessaan vuonna 1661 Sancyn sekä muut omistamansa timantit kuningas Ludvig XIV:lle, ja Sancysta tuli osa Ranskan kruununjalokiviä. Ne varastettiin vallankumouksen kaaoksessa vuonna 1792.[1] Timantit löytyivät lukuun ottamatta Ranskan kruunun sinistä timanttia.lähde?
Markiisi Iranda panttasi Sancyn rahoittaakseen Marengon taistelua vuonna 1800.[3] Vuonna 1828 sen osti venäläinen suurliikemies Nikolai Demidov,[1] mahdollisesti Joseph Bonapartelta. Hänen poikansa Pavel Demidov antoi sen vuonna 1836 huomenlahjaksi puolisolleen, suomalaiselle kreivitär Aurora Karamzinille. Karamzin joutui vuonna 1865 myymään timantin intialaiselle Jamsetjee Jejeebhoylle 20 000 punnalla voidakseen maksaa poikansa Pavel Demidov nuoremman suuret uhkapelivelat.[4] Vuonna 1865 Sancy oli näytteillä Pariisissa, ja sen arvoksi oli merkitty miljoona frangia.
Timantin seuraava omistaja oli kuningatar Maria Louisa. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen William Waldorf Astor osti timantin poikansa vaimolle, varakreivitär Nancy Astorille vuonna 1906.[1] Vuodesta 1978 lähtien timantti on ollut Pariisissa Louvren museossa.[2]
Sancyyn liittyy traaginen kertomus. Lordi Harlayn palvelija, joka kuljetti timanttia Ranskaan, joutui rosvojen yllättämäksi. Harlay tiesi palvelijan uskolliseksi ja järjesti etsinnän, jossa palvelijan ruumis löytyi. Kävi ilmi että hän oli niellyt timantin, joka löytyi vatsalaukusta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. Anderson Black: A History Of Jewels. Orbis publishing, 1981. ISBN 0-85613-389-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 Sancy diamond | Famous Jewel, Historic Rarity & French Royalty | Britannica www.britannica.com. Viitattu 12.11.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Sancy | Museum Diamonds museumdiamonds.com. Viitattu 12.11.2026. (englanniksi)
- 1 2 Anderson-Black
- ↑ Pekka Hakala: Sossun tädin monttu, Helsingin Sanomat 14.6.2015, C 9–11.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sancy Wikimedia Commonsissa
