Australianpaimenkoira
| Australianpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | Maailmalla yleinen[1][2] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | työkoira, harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta ja 1 kuukausi[3] |
| Muita nimityksiä | Australian Shepherd, berger australien, Australischer Schäferhund, perro pastor australiano, austraalia-lambakoer, aussie, apk |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #342 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 25–29 kg narttu 18–25 kg |
| Säkäkorkeus | uros 51–58 cm narttu 46–53 cm |
| Väritys | blue merle, red merle, punainen tai musta - joko valkoisin ja/tai tan-merkein tai ilman |
Australianpaimenkoira (engl. Australian Shepherd) on Kaliforniassa 1800-luvulla työkoiraksi kehitetty koirarotu. Se syntyi Yhdysvaltain länsiosien paimenten tarpeesta saada seudun olosuhteisiin sopiva lammaskoira.[4]
Rodussa on kaksi erilaista linjaa: näyttelylinja tai työlinja. Näyttelylinjaisilla koirilla on raskaampi luusto, suurempi pää ja pidempi ja paksumpi turkki. Työkoirapuolella puolestaan tavataan kooltaan pienempiä, kevytluustoisia koiria, joilla on lyhyempi turkki sekä suuri tarve työskennellä omistajansa kanssa.[5]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australianpaimenkoira on keskikokoinen ja rakenteeltaan tasapainoinen. Karvapeite on keskipitkää ja melko karkeaa, mahdollisesti hiukan lainehtivaa, pohjavilla tiheää ja pehmeää.[4] Turkin hoidoksi riittää viikoittainen harjaus.
Australianpaimenkoiran häntä typistetään usein maissa, joissa typistäminen on sallittu. Joskus pentu syntyy luonnostaan töpöhäntäisenä. Suomessa hännän typistäminen on kiellettyä. Korvat ovat keskikokoiset ja kolmionmuotoiset, päästään hiukan pyöristyneet ja sivulle tai eteenpäin taittuneet.[4]
Värityksistä hyväksytään samanarvoisina musta ja maksanruskea (punainen) punaruskein merkein tai ilman sekä näiden merlemuunnokset (sini- ja punamarmoroitu). Kaikissa värityksissä voi olla valkoisia merkkejä osittaisena tai täytenä kauluksena, rinnassa, raajoissa, kuonon alaosassa, läsimerkkinä päässä ja vatsassa. Valkoinen ei saa nousta kyljillä kyynärpäiden tasosta kymmentä senttimetriä ylemmäs eikä olla pään alueella vallitseva. Silmänympärysten tulee olla täysin pigmentoituneet. Kirsun, huulten ja silmänympärysten värin tulee olla mustapohjaisilla värityksillä mustat ja punapohjaisilla värityksillä maksanruskeat. Marmoroiduilla koirilla sallitaan alle 25 prosenttia kirsun alasta kattavat vaaleanpunaiset pilkut. Silmien värin tulee olla ruskea, sininen, meripihka tai jokin näiden yhdistelmä.[4]
Värityksen osalta hylkääviksi virheiksi katsotaan valkoinen väri sään ja hännän välisellä tai kyynärpäiden ja reisien takaosan välisellä alueella. Yli yksivuotiailla koirilla 25 prosentin osuuden ylittävä vaaleanpunaisuus kirsussa on vakava virhe.[4]

Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työkoiraksi kehitetyn australianpaimenkoiran oppimiskyky on hyvä, joten sen voi kouluttaa hyvin erilaisiin tehtäviin. Siksi se sopii hyvin erilaisiin koiraurheilulajeihin, kuten agilityn ja tokon harrastamiseen, sekä palveluskoiratehtäviin. Rotu vaatii omistajaltaan paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja. Australianpaimenkoira kiintyy omistajaansa ja tulee useimmiten hyvin toimeen myös lasten kanssa. Rodun paimennusvietti ja myös vartiointivietti voivat olla voimakkaita taustasta johtuen.[6]
Tutkimusten mukaan australianpaimenkoiralla esiintyy keskimääräistä vähemmän eroahdistusta verrattuna muihin koirarotuihin. Rodun koulutettavuus on myös keskimääräistä korkeamalla tasolla ja samoin niiden energisyys. Australianpaimenkoiralla esiityy tutkimusten mukaan kuitenkin keskimääräistä enemmän aggressiota vieraita ihmisiä kohtaan mutta selvästi vähemmän agggressiota omaa omistajaansa kohtaa verrattuna muihin koirarotuihin.[7]
Koirien kognitiivisia kykyjä mittaavassa tutkimuksissa on tullut esiin, että australianpaimenkoiralla on keskimääräistä koirarotua parempi itsehillintä ja sinnikkyyttä mittaavassa tehtävässä ne eivät luovuta helposti. Australianpaimenkoirat selvittävät keskimääräistä koirarotua paremmin avaruudellista hahmotuskykyä vaativan tehtävän. Vaativissa tehtävissä ne tukeutuvat ihmisen apuun muita koirarotuja herkemmin.[8]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodun nimi on harhaanjohtava, sillä koiralla ei ole paljonkaan tekemistä Australian kanssa. Australianpaimenkoiran alkuperä on epäselvä, samoin sen harhaanjohtavan nimen syntytapa. Suurin osa rodun esi-isistä lienee kotoisin Baskimaalta Pyreneiden vuoristosta, ja niihin saattoivat kuulua esimerkiksi baskienpaimenkoira ja pyreneittenpaimenkoira. Baskimaalaiset maanviljelijät veivät niitä mukanaan Australiaan, missä niitä risteytettiin erilaisten collieiden (bordercollie, pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira, smithfieldincollie) kanssa. Näiden risteytysten jälkeläisiä vietiin 1800-luvun puolivälissä ja lopulla australialaisten lampaiden mukana Kaliforniaan.[9]
Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että australianpaimenkoiran läheisimpiä sukulaisrotuja ovat muun muassa collie ja shetlanninlammaskoira.[10][11]
Australianpaimenkoirasta tuli suosittu rodeokoira 1950-luvulla. Yhdysvaltain rotujärjestö The Australian Shepherd Club of America (ASCA) perustettiin vuonna 1957, ja 1970-luvun lopulla se loi tarkan rotumääritelmän. FCI hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1996. Rodusta jalostettiin 1960-luvulla pienempi versio, Miniature Australian Shepherd, joka sai myöhemmin nimen Miniature American Shepherd eli pieniamerikanpaimenkoira.[12]
Basque Shepherd
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Australianpaimenkoiran varhaiset sukulaiset olivat itse asiassa Espanjan baskialueelta. Monet baskilammaspaimenet muuttivat Australiaan 1800-luvulla ja ottivat mukanaan koiransa ja lampaansa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa amerikkalaiset lammasmiehet toivat lampaita Australiasta Yhdysvaltoihin. Tänä aikana nämä "pienet siniset koirat" alkoivat herättää huomiota. Koska he olivat tulossa Australiasta baskipaimenten kanssa, heitä kutsuttiin "Australianpaimeniksi". Rodun lopullinen muodostuminen tapahtui kuitenkin Yhdysvalloissa. Koirien käyttökelpoisuus parani vuosikymmenten kuluessa kovassa työssä maatila- ja karjatilakoirana.[13]
Rotu maailmalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 australianpaimenkoira oli 14:nneksi suosituin koirarotu alkuperämaassaan Yhdysvalloissa.[1] Naapurimaassa Kanadassa se oli kuudenneksi suosituin koko maassa.[14]
Isossa-Britanniassa 2020-luvulla australianpaimenkoiran pentuja on rekisteröity vuosittain keskimäärin 300. Rekisteröintimäärät ovat olleet nousussa.[15] Saksassa niitä on rekisteröity 2020-luvulla noin 400–500 vuosittain.[16] Vuonna 2025 Ranskassa australianpaimenkoiran pentuja syntyi jopa noin 14000.[2]
Vuonna 1994 rekisteröitiin ensimmäinen australianpaimenkoira Suomessa. Suomen Australianpaimenkoirat ry perustettiin vuonna 1998.[5] Vuosina 2021–2025 Suomessa syntyi 400–600 australianpaimenkoiraa vuosittain ja vuonna 2025 se oli 29. suosituin rotu.[17]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australianpaimenkoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta ja 1 kuukausi, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettuja rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luusto- ja nivelsairaudet.[3] Australianpaimenkoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat epilepsia[18], lonkkaniveldysplasia[19] ja kyynärniveldysplasia[20].
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on kohtauksien aikaan tajuttomia mutta osa tajuissaan.[21] Australianpaimenkoirilla esiintyy perinnöllistä epilepsiaa[22] ja ruotsalaisen vakuutusyhtiö Agrian mukaan australianpaimenkoirilla esiintyy sairautta keskimääräistä koirarotua enemmän kuin koirilla keskimäärin[18].
Eriasteisia kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy noin 7 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja australianpaimenkoiria.[20] Noin 81 %:lla australianpaimenkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 4 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).[19]
Australianpaimenkoirien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärnivellausunto sekä silmätarkastuslausunto.[23][24] Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy lähinnä ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja iiriksen hypoplasiaa.[25]
Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille.[26][27] Australianpaimenkoirilla LTV-muutoksia esiintyy noin 29% rodun edustajista.[28]
Marmoroidun (merle) värityksen aiheuttava perintötekijä on yhteydessä sokeus- ja kuuroustapauksiin, joita esiintyy kahden marmoroidun koiran jälkeläisissä. Suomen Kennelliitto on kieltänyt kahden marmoroidun koiran sekä kahden töpöhäntäisen koiran yhdistämisen.[23]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Australianpaimenkoirat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavassa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka vastaa keskimääräisen koirarodun sisäsiittoisuuslukua geenitutkimuksissa. Australianpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 15 %.[29][30]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto)
- Australianpaimenkoirat ry
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
- Dog Owner's Guide: Australian Shepherds (englanniksi)
- Australian Shepherd Club of America (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 The Most Popular Dog Breeds of 2025 American Kennel Club. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
- 1 2 Statistiques LOF 2025 (PDF) Société Centrale Canine. (ranskaksi)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.11.2026.
- 1 2 3 4 5 Rotumääritelmä Australianpaimenkoirat ry. Viitattu 21.2.2026.
- 1 2 Alkuperä/historia Australianpaimenkoirat ry. Viitattu 22.10.2026.
- ↑ Yleiskuvaus Australianpaimenkoirat ry. Viitattu 16.10.2026.
- ↑ James A. Serpell, Deborah L. Duffy: Dog Breeds and Their Behavior, s. 31–57. Berlin, Heidelberg: Springer, 2014. ISBN 978-3-642-53994-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.9.2026. (englanniksi)
- ↑ Saara Junttila, Anna Valros, Katariina Mäki, Heli Väätäjä, Elisa Reunanen, Katriina Tiira: Breed differences in social cognition, inhibitory control, and spatial problem-solving ability in the domestic dog (Canis familiaris). Scientific Reports, 29.12.2022, 12. vsk, nro 1, s. 22529. doi:10.1038/s41598-022-26991-5 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 452-453. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ Heidi G. Parker, Dayna L. Dreger, Maud Rimbault, Brian W. Davis, Alexandra B. Mullen, Gretchen Carpintero-Ramirez, Elaine A. Ostrander: Genomic Analyses Reveal the Influence of Geographic Origin, Migration, and Hybridization on Modern Dog Breed Development. Cell Reports, 2017-04, 19. vsk, nro 4, s. 697–708. doi:10.1016/j.celrep.2017.03.079 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Nick Evershed, Michael Whitehead: Interactive: see how your favourite dog breeds are related to each other The Guardian. 24.10.2020. Viitattu 1.10.2026. (englanniksi)
- ↑ Pieniamerikanpaimenkoira Suomen Kennelliitto. Viitattu 5.12.2021.
- ↑ About Aussies uppermidwestasc. Viitattu 7.12.2023. (englanniksi)
- ↑ Canada’s Top 10 Most Popular Breeds in 2025 Canadian Kennel Club. Viitattu 16.11.2026. (englanniksi)
- ↑ Registrations For The Years 2016–2025 (PDF) Royal Kennel Club. Viitattu 22.10.2026. (englanniksi)
- ↑ Welpenstatistik Verband für das Deutsche Hundewesen. Viitattu 11.11.2026. (saksaksi)
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit 2021-2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 21.2.2026.
- 1 2 Australian Shepherd Veterinary Care - Agria Breed Profiles (lataa ABP 2016-2021_EN_Australian Shepherd_VC.pdf, chart 6) Dogwellnet. Agria. Viitattu 11.11.2026.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ Muut koiran sairaudet, koiran epilepsia Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.11.2026.
- ↑ J. Weissl, V. Hülsmeyer, C. Brauer, A. Tipold, L. L. Koskinen, K. Kyöstilä, H. Lohi, C. Sauter-Louis, M. Wolf, A. Fischer: Disease progression and treatment response of idiopathic epilepsy in Australian Shepherd dogs. Journal of Veterinary Internal Medicine, 2012, 26. vsk, nro 1, s. 116–125. doi:10.1111/j.1939-1676.2011.00853.x Artikkelin verkkoversio.
- 1 2 Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 19.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.5.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Katariina Mäki: Liittyykö koiran välimuotoisiin nikamiin kipua? Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 29.9.2025. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ J. A. Berg, B. K. Sævik, F. Lingaas, C. Trangerud: Lumbosacral transitional vertebra in 14 dog breeds in Norway: Occurrence, risk factors and association with hip dysplasia. The Veterinary Journal, 1.2.2024, 303. vsk, s. 106056. doi:10.1016/j.tvjl.2023.106056 ISSN 1090-0233 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Australianpaimenkoira jalostuksen tavoiteohjelma 2024-2028 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Australianpaimenkoirat ry. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. doi:10.1186/s40575-021-00111-4 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian Shepherd Health & Genetics Institute (englanniksi)
- Miniature Australian Shepherd Club of America (englanniksi)
- Western Europe Working Australian Shepherd Club (englanniksi)