Basofiili
Basofiili (engl. basophil) on vähälukuisin valkosolujen tyyppi.[1] Basofiilejä on 0-1 % veressä kiertävistä valkosoluista.[2] Se kuuluu jyvässoluihin eli granulosyytteihin yhdessä neutrofiilien ja eosinofiilien kanssa.[1] Basofiilin nimi tulee siitä, että sen solulimassa olevat rakkulat värjäytyvät emäksisillä (engl. basic) väriaineilla.[1] Basofiilit ovat yhdessä syöttösolujen kanssa osallisina allergisissa reaktioissa ja anafylaksiassa.[3]
Basofiilin halkaisija on lähteestä riippuen 10-15 μm.[1][2] Tuma on tyypillisesti kaksilohkoinen.[2]
Basofiilit muistuttavat toiminnaltaan kudoksissa olevia syöttösoluja.[1] Kummankin solutyypin pinnalla on Fc-reseptoreja, jotka sitovat plasmasolujen erittämiä IgE-vasta-aineita.[1] Kun basofiilin tai syöttösolun pintaan kiinnittynyt vasta-aine kohtaa siihen sopivan antigeenin, vapautuu histamiinia, proteaasia, leukotrieenejä, neutrofiilejä ja eosinofiilejä houkuttelevia kemotaktisia aineita, hepariinia, sekä verihiutaleita aktivoivia tekijöitä.[3] Seurauksena on paikallisten verisuonten laajentuminen, neutrofiilien ja eosinofiilien kertyminen paikalle, hiussuonten läpäisyvyyden kasvu (mikä johtaa turvotuksiin) sekä paikallisten sileiden lihassolujen supistuminen.[3] Iholla histamiinin vapautuminen voi ilmetä nokkosihottumana (urtikaria) ja nenän limakalvolla allergisena nuhana.[3] Leukotrieenit voivat supistaa keuhkoissa ilmatiehyitä (lat. bronchiolus), mikä ilmenee astmaoireina.[3] Laajassa reaktiossa seurauksena voi olla anafylaksia.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Ross, M. H. & Pawlina, W: Histology. A Text And Atlas With Correlated Cell And Molecular Biology, s. 258-259, 278. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 0-7817-7221-4 (englanniksi)
- 1 2 3 Basofiili solunetti.fi. Viitattu 15.2.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Hall, J. E. & Guyton, A. C.: Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology, s. 431, 443-444. 12. painos. Saunders Elsevier, 2011. ISBN 978-1-4160-4574-8 (englanniksi)
| Kansalliset | |
|---|---|
| Muut | |
