Siirry sisältöön

Denys Prokopenko

Wikipediasta
Denys Prokopenko
Дени́с Генна́дійович Прокопе́нко
Henkilötiedot
Muut nimet Redis (Ре́діс)
Syntynyt27. kesäkuuta 1991
Kansalaisuus  Ukraina
Ammatti Upseeri
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Ukraina
Palvelusvuodet 2014−
Komentajuudet 1. armeijakunta Azov
12. erikoisoperaatioprikaati Azov
Taistelut ja sodat Venäjän–Ukrainan sota
Sotilasarvo prikaatikenraali
Kunniamerkit Ukrainan sankari, Bohdan H’melnytskyin ritarikunta
Joukko-osasto Ukrainan kansalliskaarti
Joukkoyksikkö Azov-pataljoona

Denys Hennadijovytš Prokopenko (ukr. Дени́с Генна́дійович Прокопе́нко, s. 27. kesäkuuta 1991) on ukrainalainen prikaatikenraali[1], joka toimii Ukrainan kansalliskaartin 1. armeijakunta Azovin komentajana.[2] Hän jäi Venäjän sotavangiksi Mariupolia puolustaneen varuskunnan antauduttua kolme kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen toukokuussa 2022 ja vapautui vankeudesta syyskuussa 2022.[3][4].

Hänet tunnetaan puolustustaisteluista Mariupolin Azovstal-terästehtaan maanalaisissa tunneleissa Venäjää vastaan. Venäjä pommitti tehdasta raskaasti. Johtajuudestaan rintamalla hänelle myönnettiin maaliskuussa 2022 Ukrainan sankarin kunniamitali.[5]

Prokopenkolla on suomalais-karjalaisia sukujuuria, ja hänen isoisänsä taisteli talvisodassa venäläisiä vastaan. Hän kokee taistelevansa samaa vihollista vastaan kuin isoisänsäkin. Prokopenko onkin pitänyt aikaisemmin maastopukunsa oikeassa hihassa Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemaa Itä-Karjalan lippua.[3] Hän on naimisissa Kateryna Prokopenkon kanssa.[6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsesta lähtien hän on harrastanut jalkapalloa ja kamppailulajeja. Ennen sodan alkua hän oli kiovalaisen jalkapalloseura Dynamon aktiivinen fani ja ultrakannattaja.[7] Hän kertoo jalkapallon olevan hänelle tärkeää varsinkin sen joukkuehengen ja toveruuden vuoksi. Hän harrastaa ulkoilua puolisonsa kanssa ja lomillaan hän lähtee vuorille hiihtämään.[7]

Hän valmistui Kiovan kansallisen kielitieteellisen yliopiston germaanistiikan osastolta, jossa hän suoritti englannin kielen opettamiseen suuntautuneen tutkinnon.lähde?

Vuonna 2020 hän pääsi Ukrainan kansalliseen puolustusyliopistoon, jossa hän erikoistui mekanisoitujen sotilasyksiköiden taistelutoimintaan ja johtamiseen.[8]

Donbasin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokopenko on ollut mukana Itä-Ukrainan sodassa heinäkuusta 2014 alkaen, aluksi rivisotilaana ja sitten joukkueen ja komppanian johtajana. Syyskuussa 2017 hänet ylennettiin majuriksi ja hänelle luovutettiin Azov-pataljoonan johtajuus, ja hänestä tuli Ukrainan asevoimien nuorin komentaja.[9]

Mariupolin puolustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen Prokopenko kuvasi 7. maaliskuuta 2022 videon, jossa hän kehotti sulkemaan Ukrainan ilmatilan, jotta Mariupolin humanitäärinen romahdus voitaisiin estää.[10]

Presidentti Volodymyr Zelenskyi myönsi 19. maaliskuuta 2022 Ukrainan sankarin kunniamitalin kahden Mariupolin puolustusta johtaneen yksikön komentajille: Prokopenko ja 36. erillisen merijalkaväen prikaatin komentaja, eversti Volodymyr Baranjuk.[5] Azov-pataljoona virallinen Twitter-tili vahvisti 13. huhtikuuta 2022, että Prokopenko ylennettiin everstiluutnantiksi.[11]

Toukokuun 20. päivänä 2022 hän antautui venäläisille sotilaille yhdessä Azovstalin terästehaan viimeisten puolustajien kanssa ilmoitettuaan Telegramissa lähettämässään viimeisessä videoviestissä: ”Ylempi sotilasjohto on antanut käskyn säästää sotilaidemme henget ja lopettaa kaupungin puolustaminen.”[12]

Koska Venäjän duuma yritti luokitella Azovin terroristijärjestöksi, jäi epäselväksi, pitikö Venäjä Prokopenkoa sotavankina.[13] Toukokuun 24. päivänä Prokopenkon vaimo Kateryna vahvisti, että mies oli venäläisten vankina ja että hän oli saanut puhua miehen kanssa puhelimitse.[14]

Prokopenko vapautui 21. syyskuuta 2022 vankienvaihdossa.[15] Sopimuksen mukaan Prokopenkon ja neljän muun ukrainalaisen huippukomentajan oli pysyttävä Turkissa sodan loppuun asti.[16]

Toukokuussa 2023 antamassaan haastattelussa Kateryna Prokopenko kertoi joitain lisätietoja miehensä oleskelusta Turkissa: ”He ovat suljetussa laitoksessa. Emme edes tiedä tarkalleen, missä. He eivät ole lomakohteessa tai merellä. Heillä on tietty systeemi, valvotut puhelut, aikataulu. Heitä ei kiduteta kuten Venäjällä, mutta he eivät kuitenkaan ole täysin vapaita.” Hän kertoi olevansa kiitollinen sopimuksesta, jolla Denys saatiin pois venäläisestä vankeudesta, mutta toivoi kuitenkin, että Denys palaisi pian Ukrainaan.[17]

Paluu Ukrainaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuun 8. päivänä 2023 Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti, että Azovstalin komentajat oli tuotu takaisin Ukrainaan Turkista, ja julkaisi videon, jossa viisi Azovin komentajaa, mukaan lukien Prokopenko, nousi lentokoneeseen.[18][19] Azovin antamassa lehdistötiedotteessa 17. heinäkuuta Prokopenko ilmoitti jatkavansa asepalvelustaan ja palaavansa Azovin komentajaksi.[20]

Paluu Azoviin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokopenko osallistui 4. elokuuta 2023 sotaharjoituksiin.[21] Azovin lehdistöpalvelu julkaisi 23. elokuuta 2023 kuvan, jossa ”Redis” on rintamalinjalla sijaitsevassa komentopaikassa. Elokuusta 2023 lähtien Prokopenkon komennossa oleva Azovin prikaati on suorittanut taistelutehtäviä Lymanin suunnalla Serebrjanskin metsän alueella.[22]

  • Ukrainan sankarin kunniamerkki (19. maaliskuuta 2022) − henkilökohtaisesta rohkeudesta ja sankarillisuudesta puolustaessaan Ukrainan valtion suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta sekä uskollisuutta sotilasvalalleen.
  • Bohdan H’melnytskyin ritarikunta, 3. luokka (24. elokuuta 2019) − merkittävästä henkilökohtaisesta panoksesta Ukrainan kansan maanpuolustuskyvyn vahvistamiseksi, sotatoimien aikana osoitetusta rohkeudesta, virkatehtävien esimerkillisestä suorittamisesta ja korkeasta ammattitaidosta.
  • Mitali Ukrainan sotilaallisesta palveluksesta (25. maaliskuuta 2015) − myönnetään Prokopenkolle Ukrainan valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden puolustamisessa osoitetusta urheudesta ja korkeasta ammattitaidosta.[23]
  1. ↑ Про присвоєння військового звання President of Ukraine, official website. 25.2.2026. Viitattu 3.3.2026.
  2. ↑ Martin Fornusek: Azov, Khartiia commanders to lead 2 new National Guard corps The Kyiv Independent. 15.4.2025. Viitattu 15.4.2025.
  3. 1 2 Anna Nuutinen: Azovstalin sotilaiden puolisot vetosivat miestensä evakuoimisen puolesta – komentajalla kerrotaan olevan suomalaisia sukujuuria Ilta Sanomat. 3.5.2022. Sanoma. Viitattu 3.5.2022.
  4. ↑ Azovstal Defenders Vow To Fight Until The End, Saying, 'We Don't Have Much Time' RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 9.6.2022. (englanniksi)
  5. 1 2 УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №148/2022 — Офіційне інтернет-представництво Президента України Офіційне інтернет-представництво Президента України. Arkistoitu 24.1.2025. Viitattu 7.2.2025. ua
  6. ↑ Daniel Boffey, Daniel Boffeyin Kyiv: Anguish for partners of Mariupol’s defenders as Russian assault goes on The Observer. 7.5.2022. Viitattu 7.2.2025. (englanniksi)
  7. 1 2 Ірина Козюпа: «За «Динамо» об’їздив всю Україну». Герой Редіс – ультрас та великий шанувальник спорту ua.tribuna.com. 27.6.2022. Viitattu 7.2.2025.
  8. ↑ Денис "Редіс" Прокопенко - біографія znaki.fm. 8.1.2024. Viitattu 7.2.2025. (ukrainaksi)
  9. ↑ Александр Исак: Экскурсия в "Азов". Один день с украинским полком спецназначения Радио Свобода. 22.6.2018. Viitattu 7.2.2025. (venäjäksi)
  10. ↑ Official appeal of Azov commander, the major Denis Prokopenko, to the world community YouTube. 7.3.2022. Підтримай Третю штурмову.
  11. ↑ Звернення командира полку «Азов» підполковника Дениса Прокопенко та командира 36 обрмп майора Сергія Волини з приводу операції по прориву 36 обрмп та з‘єднанням з полком «Азов» Twitter. 13.4.2022. Azov-pataljoona.
  12. ↑ Pjotr Sauer, Peter Beaumont: Russian army takes control of Mariupol’s Azovstal steel plant The Guardian. 20.5.2022. Viitattu 8.2.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Pjotr Sauer, Peter Beaumont: Russian army takes control of Mariupol’s Azovstal steel plant The Guardian. 20.5.2022. Viitattu 7.2.2025. (englanniksi)
  14. ↑ Isobel Koshiw: Ukrainian soldiers captured at Azovstal plant in ‘satisfactory’ conditions The Guardian. 24.5.2022. Viitattu 7.2.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Russia frees 215 Ukrainians held after Mariupol battle, Ukraine says Reuters. Arkistoitu 22.5.2023. Viitattu 7.2.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Ben Hall: Ukrainians celebrate prisoner swap as Russian nationalists fume Financial Times. 22.9.2022. Viitattu 7.2.2025.
  17. ↑ Leadership of Azov Brigade stays at closed security facility in Turkey - wife of Prokopenko www.ukrinform.net. Viitattu 7.2.2025.
  18. ↑ Ukraine’s Zelenskyy brings home Azovstal commanders from Turkey Al Jazeera. Viitattu 7.2.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Mariupolissa Azovstalin "viimeistä linnaketta” puolustaneet sankarisotilaat palaavat Ukrainaan Ilta-Sanomat. 8.7.2023. Viitattu 7.2.2025.
  20. ↑ Azov Brigade commander meets with personnel, announces his return to service www.ukrinform.net. 16.7.2023. Viitattu 7.2.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Катерина Білоброва: "Редіс" у строю! З'явилися фото з навчань захисників України за участю командира Дениса Прокопенка WAR OBOZREVATEL. 4.8.2023. Viitattu 7.2.2025. (ukrainaksi)
  22. ↑ Марина Ліснічук: Оборонці Маріуполя повертаються на фронт: стало відомо, де воюватимуть бійці легендарної бригади WAR OBOZREVATEL. 17.8.2023. Viitattu 7.2.2025. (ukrainaksi)
  23. ↑ Про відзначення державними нагородами України військовослужбовців Національної гвардії України Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 7.2.2025. (ukrainaksi)