Esko Helle
| Esko Helle | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
26.3.1983–18.3.2003
|
|
| Ryhmä/puolue | SKDL |
| Vaalipiiri | Hämeen eteläinen, Häme |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. toukokuuta 1938 Janakkala |
| Kuollut | 3. tammikuuta 2014 (75 vuotta) Hämeenlinna |
| Ammatti | erikoishammaslääkäri |
Esko Antero Helle (28. toukokuuta 1938 Janakkala – 3. tammikuuta 2014 Hämeenlinna) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajana 1983–2003. Helle oli myös puolueensa puheenjohtaja 1985–1988.[1] Eduskunnassa Helle profiloitui vasemmiston johtavana valtiosääntöasiantuntijana, joka ajoi parlamentin vahvempaa asemaa ja presidenttivallan karsimista.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opiskelu ja työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esko Helteen vanhemmat olivat sähköasentaja Kaarlo Helle (synt. Hell, 1907-1975) ja liikeapulainen Vieno Ruuska (1916-2008).[3] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1958 ja valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1966.[4] Helle työskenteli hammaslääkärinä Hämeenkyrössä 1966–1973 ja Janakkalassa 1973–1983.[1] Hän sai sai erikoishammaslääkärin pätevyyden 1980.[3]
Politiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helle kiinnostui yhteiskunnallisista asioista jo koululaisena isän osallistuessa kunnallispolitiikkaan SKDL:n riveissä. Vuonna 1960 hän lähti itsekin puolueen ehdokkaksi kunnallisvaaleihin.[3] Opiskeluvuosinaan Helle liittyi Akateemiseen Sosialistiseuraan.[4] 1960-luvun lopusta lähtien hän oli Hämeenkyrön ja Janakkalan kunnanvaltuustojen jäsen.[1] SKDL:n sosialisteihin lukeutunut Helle valittiin eduskuntaan kuudennella yrittämällään vuoden 1983 vaaleissa.[3]
Helle toimi SKDL:n puheenjohtajana 1985–1988, jolloin puolueen sisäiset ristiriidat kärjistyivät taistolaisten erottamiseen. Hän kertoi myöhemmin, ettei viihtynyt tehtävässä ja mainitsi jatkuvan riitelyn puoluetovereiden kanssa olleen traumaattinen kokemus.[2]lähde? Helle oli myös eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja 1988–1997.[3] 1990-luvun alussa hän oli yksi harvoista Suomen EU-jäsenyyttä avoimesti kannattaneista Vasemmistoliiton johtohahmoista.[3] Pääministeri Paavo Lipposen hallituskaudella Helle joutui jälleen myrskyn silmään, kun osa eduskuntaryhmästä vastusti hallituksen vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa tekemiä päätöksiä.[3]
Kansanedustajana hän erikoistui ulkopolitiikkaan ja perustuslakiin.[2] Merkittävimmän eduskuntatyönsä Helle teki Paavo Nikulan johtamassa valtiosääntökomiteassa, joka valmisteli 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain.[3] Hän oli tyytyväinen presidentin valtaoikeuksia kaventaneen lain sisältöön. Helteen mukaan vahva presidentti-instituutio ei kuulunut länsimaiseen demokratiaan, vaan piti sitä ”bysanttilaisena jäänteenä”.[5] Helle oli jo 1990-luvun alussa ripittänyt presidentti Mauno Koivistoa liiallisesta puuttumisesta tuomio- ja lainsäädäntövaltaan liittyviin kysymyksiin. Hän tuohtui erityisesti Koiviston paheksuttua eduskunnan kiirehtimää presidentin valtaoikeuksien kaventamista.[6] Helle jätti eduskunnan vuonna 2003, jolloin hän ei enää asettunut ehdolle.[3]
Helle oli presidentin valitsijamiehenä Urho Kekkosta kannattaneen SKDL:n edustajana 1978 ja Kalevi Kivistön taakse perustetun Liike 88:n edustajana 1988. Lisäksi hän toimi pitkään muun muassa Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmän varapuheenjohtajana. Helle oli myös Hämeenkyrön kunnanvaltuuston jäsen 1969-1973 ja Janakkalan kunnanvaltuuston jäsen 1977-2014.[1]
Eläkevuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtakunnanpolitiikan jätettyään Helle toimi edelleen Janakkalan kunnanvaltuutettuna kuolemaansa saakka. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat historiantutkimus, kirjallisuus ja liikunta. Hän osallistui muun muassa säännöllisesti Iijokisoutuun. Vuonna 2013 Helle järjesti 75-vuotissyntymäpäiväkseen Turengin vanhalla asemalla seminaarin Demokraattinen Suomi demokraattisessa Euroopassa[3] ja osallistui vielä kesällä Tampereella pidettyyn Vasemmistoliiton puoluekokoukseen.[7] Hän kuoli tammikuussa 2014 hämeenlinnalaisessa saattohoitokodissa nopeasti edenneeseen syöpään.[2] Helle on haudattu Janakkalan hautausmaan uurnalehtoon.lähde?
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esko Helteen puoliso oli Paula Andreasén, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1965. Heillä on kaksi tytärtä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Esko Helle Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 7.5.2007.
- 1 2 3 4 Leppänen, Veli-Pekka: Pitkäaikainen kansanedustaja Esko Helle on kuollut (arkistoitu sivu) 4.1.2014. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 29.10.2015.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Korhonen, Martti: Kansanvallan puolustaja 10.1.2014. Kansan Uutiset. Viitattu 8.9.2026.
- 1 2 Saari, Kirsikka: Kansanedustaja Esko Helle 16.11.2001. Ylioppilaslehti. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Esko Helle nimitti presidentin valtaa bysanttilaiseksi jäänteeksi (vain tilaajille) 3.2.1999. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.9.2026.
- ↑ Pentikäinen, Mikael: Esko Helle moittii Koiviston vallankäyttöä (vain tilaajille) 15.8.1992. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.9.2026.
- ↑ Fd riksdagsman Esko Helle död 4.1.2014. Hufvudstadsbladet. Viitattu 7.9.2026. (ruotsiksi)
| Edeltäjä: Kalevi Kivistö |
SKDL:n puheenjohtaja 1985–1988 |
Seuraaja: Reijo Käkelä |