Heide Schmidt

Heide Schmidt, o.s. Kollmann (s. 27. marraskuuta 1948 Kempten, Saksa) on itävaltalainen juristi ja poliitikko, joka vaikutti ensin Itävallan Vapauspuolueessa (FPÖ), oli sitten perustamassa siitä lohjennutta Liberaali foorumi -puoluetta, joka sittemmin on sulautunut NEOS-puolueeseen.

Heide Kollmann syntyi Saksan Kemptenissä sudeettisaksalaisten karkotettujen lapsena. Vanhempien erottua 1950 hän muutti äitinsä mukana Wieniin, missä hän kävi koulunsa ja opiskeli.^[1] Hän valmistui juristiksi 1971 ja avioitui seuraavana vuonna arkkitehti Günther Schmidtin kanssa. Avioliitosta ei syntynyt lapsia, ja puolisot ovat sittemmin eronneet, mutta Heide Schmidt on jättänyt itselleen miehensä sukunimen.^[2]

Vuoden tuomioistuinharjoittelun jälkeen Schmidt työskenteli vuosina 1972–1977 opetusministeriössä, vuosina 1977–1988 Itävallan oikeusasiamiehen avustajana. Hän tuli laajemmin tunnetuksi oikeusasiamiehen työtä esittelevässä TV-sarjassa Ein Fall für den Volksanwalt, ja samoihin aikoihin hän suoritti Wienin yliopistossa myös yhteiskunta- ja taloustieteiden maisteriopinnot (1976).^[2]

Poliittisen toimintansa Heide Schmidt aloitti FPÖ:n opiskelijajärjestössä (Ring Freiheitlicher Studenten), vuonna 1973 hän liittyi FPÖ:n jäseneksi. Vuonna 1988 hänestä tuli FPÖ:n pääsihteeri, ja vuosina 1990–1993 hän oli puolueen varapuheenjohtaja. Hän edusti FPÖ:tä Itävallan parlamentissa (kansallisneuvosto) vuosina 1990–1993 ja oli vuonna 1992 FPÖ:n ehdokkaana liittopresidentin vaalissa. Vuosina 1990–1994 hän oli kansallisneuvoston varapuhemies (kolmas puheenjohtaja).^[2]

FPÖ:n johtaja Jörg Haider käynnisti vuonna 1992 maahanmuutto- ja ulkomaalaisvastaisen joukkovetoomuskampanjan ”Itävalta ensin”. Tämä sai puolueen liberaalisiipeä edustavan Heide Schmidtin yhdessä neljän muun FPÖ:n kansanedustajan (Thomas Barmüller, Friedhelm Frischenschlager, Hans Helmut Moser, Klara Motter) kanssa eroamaan FPÖ:stä ja perustamaan uuden puolueen, Liberaalin foorumin (LIF). Heide Schmidtin johdolla LIF sai vuoden 1995 parlamenttivaaleissa 5,5 % äänistä, ja se sai edustajia myös Wienin, Ala-Itävallan ja Steiermarkin osavaltioparlamentteihin.^[2]

Vuoden 1999 parlamenttivaaleissa LIF jäi neljän prosentin äänikynnyksen alle ja putosi parlamentista. Heide Schmidt erosi LIF:n puheenjohtajan tehtävästä. Vuoden 2008 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa Heide Schmidt palasi LIF:n kärkiehdokkaaksi, mutta puolue jäi jälleen äänikynnyksen alle, ja Schmidt vetäytyi politiikasta.^[2] Vuonna 2009 hän perusti ”Avoimen yhteiskunnan instituutin”, jonka ensimmäisenä johtajana hän toimi.^[3] LIF sulautui vuonna 2014 NEOS-puolueeseen.^[4]