Siirry sisältöön

Laintulkinta

Wikipediasta

Laintulkinta tarkoittaa sen selvittämistä, mitä lain säännös eli yksittäinen määräys tarkoittaa ja millaisiin tilanteisiin sitä sovelletaan. Laintulkintaa harjoittavat esimerkiksi tuomioistuimet ratkaistessaan oikeudellisia kysymyksiä ja oikeustieteilijät tutkiessaan lain sisältöä.[1]

Tulkintatapoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulkinnassa tarkastellaan lain sanamuotoa, säännöksen yhteyttä muuhun lainsäädäntöön ja sääntelyn tarkoitusta. Sanamuodon mukaisessa tulkinnassa sanoille annetaan yleensä niiden tavallinen yleiskielinen merkitys. Oikeudellisilla käsitteillä voi olla myös arkikielestä poikkeava merkitys.[2]

Lainsäätäjän tarkoituksella tarkoitetaan sitä, mitä lakia säädettäessä on pyritty saavuttamaan. Suomessa tarkoitusta selvitetään etenkin lain valmisteluaineistosta eli esitöistä, kuten hallituksen esityksen perusteluista ja eduskunnan valiokuntien mietinnöistä. Aineisto ei aina anna yksiselitteistä vastausta tulkittavaan kysymykseen.[3]

Objektiivisessa tulkinnassa huomio kohdistuu lakitekstin merkitykseen eikä ensisijaisesti siihen, mitä lain laatijat ovat sillä alun perin tarkoittaneet. Tekstiä tarkastellaan sen lukijan näkökulmasta.[4]

Suppeassa eli supistavassa tulkinnassa lain ilmaisulle annetaan sen tavallista yleiskielistä merkitystä rajatumpi sisältö. Laajassa eli laajentavassa tulkinnassa sisältö on puolestaan tavallista laajempi. Kuvitteellista puistossa pyöräilyä koskevaa kieltoa voitaisiin esimerkiksi tulkita suppeasti niin, ettei se koske pienten lasten kolmipyöräisiä polkupyöriä. Laajentavaa tulkintaa taas olisi siipikarjaa koskevan kuvitteellisen säännöksen tulkinta, jossa sana kana kattaisi myös kukot. Kumpikin tulkinta tarvitsee perustelun, joka voi liittyä esimerkiksi säännöksen tarkoitukseen.[5]

Analogiassa säännöstä sovelletaan myös tapaukseen, jota sen sanamuoto ei kata mutta jota voidaan pitää oikeudellisesti olennaisilta piirteiltään samanlaisena kuin säännöksen kattamia tapauksia. Suomessa rikossäännöksen soveltamisalaa ei saa laajentaa analogialla syytetyn vahingoksi.[6]

Ennakkopäätökset Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ennakkopäätökset ohjaavat lakien tulkintaa. Korkein oikeus antaa ennakkopäätöksiä kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Niissä annetaan oikeusohjeita myöhempiä vastaavanlaisia tapauksia varten ja pyritään yhdenmukaistamaan tuomioistuinten laintulkintaa.[7]

Laintulkintaoppi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laintulkintaoppi käsittelee oikeussäännösten tulkinnan menetelmiä ja perusteluja, kuten sanamuodon, lain syntyhistorian, sääntelyn tavoitteiden ja muun oikeusjärjestyksen huomioon ottamista.[8]

  • Tuori, Kaarlo: Oikeusjärjestys ja oikeudelliset käytännöt. (Sähköinen versio julkaistu 2022) 2., muuttamaton painos painos. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2013. ISBN 951-45-9476-2 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 12.11.2026.
  1. ↑ Tuori 2013, s. 50.
  2. ↑ Tuori 2013, s. 51–54.
  3. ↑ Tuori 2013, s. 46 ja 54.
  4. ↑ Lenkkeri, Roope: Testamentin kielifilosofisesta tulkinnasta. (Erityisesti s. 388) Oikeustiede–Jurisprudentia, 2002, XXXV. vsk, s. 343–408. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.11.2026.
  5. ↑ Tuori 2013, s. 51–52.
  6. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp, s. 34) Finlex. 2002. Viitattu 12.11.2026.
  7. ↑ Ennakkopäätökset Korkein oikeus. Viitattu 12.11.2026.
  8. ↑ Tuori 2013, s. 43 ja 50–55.