SM UB-73
| SM UB-73 | |
|---|---|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | AG Vulcan, Hampuri |
| Laskettu vesille | 11. elokuuta 1917 |
| Palveluskäyttöön | 2. lokakuuta 1917 |
| Poistui palveluskäytöstä | antautui 21. marraskuuta 1918 |
| Loppuvaihe | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 516 t (pinnalla) 651 t (sukellus) |
| Pituus | 55,30 m |
| Leveys | 5,80 m |
| Syväys | 3,68 m |
| Koneteho | 1 100 hv (pinnalla) 788 hv (sukellus) |
| Nopeus | 13,6 solmua (pinnalla) 8,0 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 34 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 5 × 500 mm torpedoputkea 10 x torpedoa 88 mm kansitykki |
SM UB-73 oli Saksan keisarikunnan laivaston tyypin UB III sukellusvene.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin 23. syyskuuta 1916 Hampurista AG Vulcanilta, missä köli laskettiin telakkanumerolla 97. Alus laskettiin vesille 11. elokuuta 1917 ja otettiin palvelukseen 2. lokakuuta ensimmäisenä päällikkönään kapteeniluutnantti Woldemar Adam.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liitettiin 30. marraskuuta 1917 V laivueeseen, kunnes se siirrettiin 2. toukokuuta 1918 I laivueeseen. Aluksen päälliköksi tuli 1. maaliskuuta 1918 kapteeniluutnantti Karl Neureuther ja 8. heinäkuuta Max Bräutigam. Ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä alus teki kuusi partiomatkaa, joilla se upotti kahdeksan rahtialusta (yhteensä 18 806 tonnia) ja sukellusvene HMS D-6:n. Se antautui ympärysvalloille 21. marraskuuta 1918.[1]
Se luovutettiin 20. kesäkuuta 1920 tehdyllä suurlähettiläiden päätöksellä sotakorvauksena Ranskalle, joka romutti veneen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. London: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)