Seppo Lindblom
| Seppo Lindblom | |
|---|---|
Kauppa- ja teolisuusministeri Seppo Lindblom Rakennusvalmisteen kalustelevytehtaan vihkiäisissä 23. lokakuuta 1984 Forssassa. |
|
| Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä | |
|
Paasion II hallitus
23.2.1972–4.9.1972 |
|
| Suomen kauppa- ja teollisuusministeri | |
|
Sorsan IV hallitus
6.5.1983–30.4.1987 |
|
| Edeltäjä | Esko Ollila |
| Seuraaja | Ilkka Suominen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. elokuuta 1935 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 15. syyskuuta 2026 (91 vuotta) Espoo, Suomi |
| Ammatti | taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja, pankinjohtaja |
| Puoliso | Anneli Mirjami Johansson (1958–) |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Sosialidemokraattinen Puolue |
| Koulutus | valtiotieteen tohtori (2002) |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Seppo Olavi Lindblom (9. elokuuta 1935 Helsinki – 15. syyskuuta 2026 Espoo[1]) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen talousvaikuttaja, ministerinä toiminut poliitikko ja Postipankin pääjohtaja.[2]
Nuoruus ja toiminta Koiviston sihteerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindblomin isä oli ammattiyhdistysjohtaja Olavi Lindblom. Lindblom itse liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP) ja Akateemiseen sos.dem. yhdistykseen 1950-luvun puolivälissä. Hän pääsi ylioppilaaksi 1954 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1960.
Lindblom työskenteli Suomen Työväen Säästöpankin konttorinhoitajana 1958–1960 ja Suomen Pankin tutkijana 1960–1968. Hän tuli julkisuuteen toimiessaan pääministeri Mauno Koiviston poliittisena sihteerinä 1968–1970. 1970-luvun alussa Lindblom oli Työväen Taloudellisen Tutkimuslaitoksen esimiehenä 1970–1972, valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä 1973–1974 ja valtioneuvoston tulopoliittisena virkamiehenä 1973–1974.[3]
Lindblom ei tuntenut Koivistoa kovin läheisesti suostuessaan tämän sihteeriksi vuonna 1968, mutta siitä alkoi heidän yli neljä vuosikymmentä jatkunut poikkeuksellisen läheinen ystävyytensä ja yhteistyönsä.[4]
Pankkimiehenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Pankissa Lindblom oli johtajana 1974–1982 ja johtokunnan jäsenenä 1982–1987. Viimeksi hän oli Postipankin pääjohtajana 1988–1995. Hän joutui lähtemään Postipankista vuonna 1995 sen New Yorkin sivukonttorin aiheuttamien satojen miljoonien markkojen tappioiden synnyttämän arvostelun jälkeen. Tällöin entinen presidentti Koivisto puolusti häntä voimakkaasti. Lindblom itse puolustautui toteamalla, ettei osannut varautua pankin New Yorkin konttorin jättitappioihin ja pääjohtajan erottamiseen johtaneisiin ongelmiin, vaikka ”koko kansantalouden taseiden kertomista uhkakuvista olin sen sijaan osannut varoittaa. Olin näköjään ollut väärään aikaan väärässä paikassa”.[4]
Politiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindblom oli kauppa- ja teollisuusministerinä Rafael Paasion II hallituksessa 1972 ja Kalevi Sorsan IV hallituksessa 1983–1987. Lindblom sotkeutui Zavidovo-vuotoon eli presidentti Urho Kekkosen salaisen muistion julkistamiseen syksyllä 1972.[5][6]
Toiminta 2000-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindblom toimi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen Invest in Finlandin hallituksen puheenjohtajana 2000–2004. Eläkevuosinaan Lindblom väitteli sosiaalipolitiikan alalta valtiotieteen tohtoriksi 2002. Hän julkaisi runsaasti talousalan kirjallisuutta.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindblomin puolisona oli vuodesta 1958 Anneli Mirjami Johansson. Heillä on neljä tytärtä, joista vanhin on Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom.[7][8]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- SAK:n palkkapolitiikan pääperiaatteet toisen maailmansodan jälkeen. Helsingin yliopisto, 1959.
- Investointiteoria investointikyselyjen teoreettisena perustana. Helsingin yliopisto, 1966.
- Tulopoliittisen neuvottelumenettelyn ongelmista teollistuneissa markkinatalousmaissa. Helsingin yliopisto, 1967.
- Vasemmiston tunnonvaivat. Kirjayhtymä, 1970.
- Suomi ja eurooppalainen talous. Snellman-instituutti, 1992. ISBN 978-951-8-42116-3
- Kansankodin tuolla puolen: Hyvinvointivaltion tilivelvollisuuden tarkastelua. Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus, 2002. ISBN 978-951-5-61421-6
- Politiikka karkumatkalla. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22530-0
- Manun matkassa. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22928-5
- Huojuva tasavalta. Otava, 2013.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hämäläinen, Unto: Seppo Lindblom oli sovun rakentaja. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 20.9.2026, s. A 11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.9.2026.
- ↑ Lindblom, Seppo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Seppo Lindblom Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- 1 2 Erkki Tuomiojan arvio Seppo Lindblomin teoksesta Manun matkassa. Lokakuu 2009. Viitattu 2.9.2014.
- ↑ Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna: Historian sanakirja, s. 265–266. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7
- ↑ Mitä–Missä–Milloin 1974, s. 80.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 530. Runeberg.org.
- ↑ Pystynen, Venla: Tytär ei jäänyt vieraaksi. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite 6.5.2023. Viitattu 6.5.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seppo Lindblomin 70-vuotishaastattelu Demarissa
- Seppo Lindblom Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Hentilä, Seppo: Lindblom, Seppo (1935–2026) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.9.2026. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Esko Ollila |
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri 1983−1987 |
Seuraaja: Ilkka Suominen |