Sulfidi
Sulfidit ovat rikin yhdisteitä, joissa rikki on alimmalla hapetusluvullaan –II. Sulfidit ovat joko epäorgaanisia yhdisteitä, joissa on sulfidi-ioni (S2−), tai orgaanisia tioeetteriyhdisteitä eli orgaanisia sulfideja. Tyypillinen epäorgaaninen sulfidi on natriumsulfidi (Na2S). Metallien sulfidit ovat ioniyhdisteitä, mutta epämetallien sulfidit ovat molekyyliyhdisteitä.[1][2]
Sulfidi-ioni on hyvin vahva emäs, joka ei esiinny edes vahvasti emäksisissä vesiliuoksissa. Vedessä esiintyy vain vetysulfidi-ioni (SH−), esimerkiksi natriumsulfidin liuetessa veteen[1][2]:
- Na2S + H2O → 2Na+ + SH− + OH−
Sulfidi-ionin konjugaattihappo on vetysulfidi-ioni, ja sen konjugaattihappo on rikkivety. Tämän vuoksi veden tai ilmankosteuden kanssa kosketuksiin joutuvat sulfidisuolat haisevat rikkivedylle[1][2]
Monet metallit muodostavat veteen liukenemattomia sulfideja. Veteen liukenevat lähinnä alkali- ja maa-alkalimetallien sulfidit.[1][2] Niukkaliukoisia ovat esimerkiksi keltainen kadmiumsulfidi (CdS) ja hopean tummumisen aiheuttava hopeasulfidi (Ag2S).
Tioeetterit eli orgaaniset sulfidit nimetään kuten eetterit korvaamalla eetteri-pääte sulfidi-päätteellä. Kemiallisesti ne muistuttavat pääasiassa eettereitä. Yksinkertaisin orgaaninen sulfidi on dimetyylisulfidi. Tioeetteri-termi on kuitenkin sulfidia yksiselitteisempi. Substituenttina olevaa (-S-R)-ryhmää nimitetään alkyylitioryhmäksi.
Proteiineissa esiintyy disulfidisiltarakenteita, jotka stabiloivat ja pitävät yllä proteiinien kolmiulotteista rakennetta.